Viikko oli todella hektinen ja tunteiden täytteinen. Hyvästelin todella rakkaat ystäväni ja vaikeinta oli Sub chefin hyvästeleminen koronasta huolimatta hän halasi ja kiitti kaikesta mitä toin keittiölle luonteellani ja kiitin häntä kaikesta arvokkaasta tiedosta minkä häneltä ja muilta opin ja siitä että hän otti minut vastaan niin hyvillä mielin sekä opetti minua tavoitteella että olisin itse hänen asemassaan joskus taidoillani. Mulla ei oo ikinä tullut niin välitetty olo työkavereiden seurassa. En tällä viikolla kuitenkaan viellä lähtenyt saarelta mutta hotellilta kylläkin. Minulla oli lento lento suomeen mutta niidenkin kanssa tuli säätöä alkuun olin lähtöä vastaan mutta ymmärsin loppujenlopuksi että olisi parasta lähteä vaikka kuinka jännittäisi ja pelottaisi mitä siitäkin tulee eteensä siinä vaiheessa kuitenkin lennot oli todella monimutkasia ja kaikista peruuntui jonkun välin jatkolento tai olisi pitänyt matkustaa todella monen maan läpi. Asuin airbnb:ssä Funchalin keskustassa ja oleskelin sisätiloissa, sillä saari meni hätätilaan eikä ulkona saanut liikkua muuta kuin täysin pakollisia menoja. Haluan kirjoittaa tänne miten mulla vaikutti korona vaihtoon aika pitkästi, sillä uskon että se kiinnostaa muitakin ja haluan että voin itse palata lukemaan tätä joskus ja muistella tätäkin aikaa vaikka se ei ollutkaan niin ihanaa ja hauskaa kuin aikaisemmat viikot. Oli todella outoa kun kaikki kadut oli tyhjiä ja miehet suojapuvuissa desinfioivat katuja. Lento jolla loppujenlopuksi pääsin kotiin oli ulkoministeriön evakuointi lento. Ennen kuin lähdin lentokentälle 27.3.2020 vietin viimeisen päivän Edgarin kanssa ja kävin viimeisellä kävelyllä satamaan ja takaisin kun kävin kaupassa. Edgar vei minut lentokentälle ja pysähdyttiin muutaman lempipaikan kautta mitä oli matkanvarrella että sain katsella maisemia viimeisen kerran. Lentokentällä ei päässyt sisälle kuin juuri ennen koneenlähtöä ja poliisit olivat katsomassa turvavälejä ja varmistamassa turvallisuuden kaikille. Kotipäässä oli järjestetty maksuton taksi kaikille suoraan karanteeni kohteeseen jossa vietin 2 viikkoa sisätiloissa ilman mitään ihmis kontakteja. Kanta-Hämeeseen pääsyäkin oli vaikeutettu sillä poliisit tutkivat auton uudenmaan rajalla kun se oli suljettuna. Päällimmäisenä fiiliksenä vaihdosta jäi kiitollisuus siitä että pääsin kokemaan jotain noin upeeta mutta aika haikea fiilis kun kaikki kaverit jäi eikä yhteydenpito mahdollisuutta oikein ole kun kielitaitoa ei ollut kauhean monella. Juttelen edelleen kuulumiset edelleen joidenkin kanssa mikä on tosi kiva kaikki on pysynyt turvassa ja terveinä. Paras fiilis ikinä oli kyllä kun pääs 2viikon jälkeen halaamaan kaikkia vaan puheluiden ja monen metrin turvavälin jutteluitten jälkeen.
